PerttiRampanen

Punakapina 1918 oli täysin tarpeeton

  • Punakapina 1918 oli täysin tarpeeton
  • Punakapina 1918 oli täysin tarpeeton

Suomi oli vuoden 1906 eduskuntauudistuksen ja vuonna 1917 kuntalain säätämisen jälkeen, sekä itsenäisyyden julistamisen myötä valtiosäännöltään ja hallinnoltaan ehkäpä maailman modernein ja demokraattisin, kansanvaltaisin valtio. Miksi yritettiin kapinoimalla tätä olotilaa muuttaa?! Mitä parannusta asiassa piti saataman aikaiseksi? Toki yksilötasolla kansalaisten elinoloissa ja tasa-arvossa oli paljon parannettavaa, mutta parannuksia olikin koko ajan tulossa.

Julmaa terrorihalintoa vastaan voidaan kyllä kapinoida, mutta siitä ei Suomessa 1918 ollut kyse. Ei vähääkään! Ja julmuudet aloittivat punaiset jo vuoden 1917 puolella.

Urho Kekkonen, Kajaanin Lehti 1918: "- - että vallanhimoiset sosialistijohtajat Venäjän suuren vallankumouksen esimerkistä hurmautuneina voisivat antaa johtamilleen joukoille kapinamerkin, huolimatta siitä, että elettiin yhdessä maailman kansanvaltaisimmassa (kurs. PR) maassa." 

Tutkija Mikko Majander:"  Sota oli helvetinmoinen virhe, suurin minkä työväenliike on Suomessa tehnyt. Siitä maksettiin kauhistuttava hinta - ja laskua pitkään." (TIEDE)

Aseellisen vallananastamisen syiksi väitetyt työaika- ja kuntalait oli jo ennen kapinaa eduskunta uudistettuina hyväksynyt, ja torppareiden aseman parantamiseksi oli Svinhufvudin senaatti antanut lakialoitteen eduskunnalle. Siispä nämä asiat eivät kelpaa kapinan syiksi.

Ja nälkää nähtiin lähes kaikkialla maailmansodan riehuessa. Ei se ollut mikään porvarien aikaansaannos. Maatalouslakot ja huono satokausi eivät parantaneet asiaa. Eikä venäläisen suuren sotajoukon ruokkiminen. Venäjältä oli ostettu suuret määrät viljaa, ja jo maksettukin, mutta sikäläisen vallankumouksen vuoksi sitä ei toimitettu.

Köyhälistön elinoloihin oli toki tarve saada parannuksia. Mutta kyllä niitä parlamentaarisen eduskuntatyöskentelyn myötä olisi saatukin, ilman kapinaa. Vasemmistolla oli lähes puolet kansanedustajapaikoista laillisten vaalien kautta, ja mahdollisuus määrää lisätä sen mukaan kun kansalaiset vaalilipuin päättävät. Kuntalain hyväksymisen jälkeen päätäntävalta työväestöllä lisääntyi suuresti. Miksi vielä tässä vaiheessa yritettiin poliittinen ja taloudellinen valta kaapata yksiin käsiin: proletariaatin diktatuuriksi? Kangasteliko valta liian kirkkaana radikaalin sosialistijohdon silmiin?

Väitetään, että parannuksia köyhälistön elinoloihin saatiin hitaasti. Näin paljolti olikin, osasyynä eduskunnan kokoontumattomuus tai jatkuvat hajottamiset, mutta eipä tänäkään päivänä eduskunnan lainsäädäntä etene salamavauhtia. Kaikkea muuta!

Venäjän vallankumous mahdollisti itsenäistymisemme. Näin oli! Mutta miksi Venäjän bolshevikkijohto ei itsenäisyystunnustuksineen hyväksynyt ehdoitta tapahtunutta? Miksi alkoivat voimakkaasti painostaa ja vaatia vasemmistoltamme valtiollisen vallan anastusta kaikenlaisen hyvän ja avun lupauksineen?...No, sehän kyllä tiedetään mikä Leninillä oli marxilaisperäisine ajatuksineen mielessä.

Painotettakoon sisällissodan tapahtumia kuinka hyvänsä kansalaisten mielissä, niin totuudeksi jää, että valkoiset aloittivat vapaussodan ajaakseen omaan maahansa hulinoivat, vallankumouksen aatetta levittävät, ryöstelevät ja vähiä elintarvikkeita kuluttavat venäläissotilaat. Samalla riisumalla aseista heitä myötäilevät punakaartilaiset. Sota muuttui sitten sisällissodaksi punaisten alkaessa kapinansa.

Totuus on myös, että valkoisten voitto takasi vielä hauraan itsenäisyytemme jatkumisen, ja valtiollisen olemassaolon hyvinvoipana, vapaana länsimaisena demokratiana.

Punaisten väitteet, että kapinalla saavutettiin tavoitteita, joita ei muuten olisi saatu aikaiseksi, eivät pidä paikkaansa. Mitä saatiin aikaiseksi oli: valtavat uhrit, suru ja murhe.

Edellä mainittua eivät tunnusta monet lähinnä valkoisten rangaistustoimia, valkoista terroria, painottavat, ja nuo toimet sodan tapahtumista mieleen jäävimpänä näkevät henkilöt ja tahot. Ei ymmärretä miksi rankaisutoimet olivat osin niin rajuja. Ja kaikki rankaisutoimet nähdään terrorina.

Kyllä valtiorikosoikeuksien tuomioilla oli vankat perusteet ja maailmansodankin sekaisiin olosuhteisiin nähden hyvinkin laillisuuden leima. Rangaistuksia jaettiin kymmenille tuhansille kapinallisille, joten on selviö että joukkoon mahtui  myös perusteettomia tuomioita. Mutta erittäin monet kapinalliset jätettiin rankaisematta, tai tuomittiin ehdollista vankeutta; eli pääsivät kotiin. Lievennyksiä tuomioihin tuli koko loppuvuoden ajan. Punakaartin johtajat ja pahimmat murhamiehet ammuttiin.

Kapina laillista hallintoa vastaan, valtiopetos/maanpetos, on joka maassa ankarasti rangaistava teko. Jopa kuolemantuomioon asti. Ei Suomessakaan olisi voitu kapinoitsijoita jättää kokonaan tuomitsematta.

Yksilöllisiä kostotoimia sisällissodan jälkiselvittelyssä ei voida hyväksyä, mutta osin kyllä ymmärtää. Tapahtui vääjäämättä ja pahimmillaan syyn ja seurauksen logiikka. Sitä ei olisi voinut millään ukaaseilla toteutumasta estää. Ei kukaan! Niin paljon kuin se murhetta ja tuskaa aiheuttikin. Eihän punaisten hallintokaan saanut omiensa anarkiaa kuriin vaikka sitä yrittikin erilaisilla julistuksillaan.

Olisi kannattanut kuunnella niitä maltillisia vasemistojohtajia, jotka varoittivat, että kapinassa ei työväen hyvin käy. Eikä käynyt! Mutta päättynyt verenvuodatus ei vielä Neuvosto-Venäjälle paenneille sosialistijohtajille riittänyt, vaan alkoivat heti kapinaan jatkoa suunnitella.

Väinö Tanner totesi:" Tulette vielä taittamaan niskanne ja saattamaan työväenliikkeen häpeään."

Olisiko bolshevistinen pakkopaita, jota yritettiin pukea Suomen kansa ylle, ollut helpompi työväestön kantaa kuin väitetyt porvariston "kahleet"? Siihen en usko!

Suurimman syyllisyyden taakan, jota liiaksi yritetään työntää valkoisten harteille, sisällissodan uhreihin ja kärsimyksiin saavat kantaa:  SDP puolueena, nk. marraskuun herrassosialistit, työväen lehtien toimituskunta ja Venäjän bolshevikkijohto.

Sodan lopulla punaisten häviönsä vimmassa suorittamat teot: murhat, tuhopoltot, hävitykset ja ryöstöt, tekevät ymmärrettäväksi niiden jälkeiset valkoisten kostotoimet. Hyväksyä niitä kaikkia ei toki voida.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Vuoden 1918 tapahtumissa painotetaan kurjuutta ja jopa ruokapulaa maassa, mutta näinhän oli hyvänen aika liki kautta koko Euroopan jo kolme vuotta aiemmin Euroopassa alkaneen I maailmansodan takia.

Puuttetta kärsivään Helsinkiin oli tulossa viljakuljetus Venäjältä rautateitse 30.11.1917. Bolsevikit kuitenkin estivät tämän Pietarissa syystä tai toisesta ja omin motiivein. Tuolloin bolsevikki Stalinkin oli vielä vieraana läsnä SDP:n ylimääräisessä puoluekokouksessa

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Hyviä huomioita Lauri!

Elintarvikkeiden puutetta aiheutti myöskin huono satokausi kesällä 1917. Eivätkä työläisten maatalouteen kohdistamat lakot varmasti parantaneet tilannetta.

Ei punaisten hallintokaan saanut kapinallaan ruokapulaa vähenemään kuin paikallisesti, jossain. Tokoi yritti saada viljaa Venäjältä, mutta laihoin tuloksin. Yksi junallinen saatiin Siperiasta.

Venäläiset sotilaat kuluttivat vähiä elintarvikevarastoja, jopa ryöstelivät niitä, niin kauan kuin täällä olivat.

Kun puhutaan nälästä vv. 1917-1918, niin minua ihmetyttää ettei kalasta ruokapöytiin ole juuri mitään huomioita!? Suomi on "tuhansien järvien maa" ja merialuettakin vaikka kuinka, niin eikö kalalla olisi voitu korvata melkoisesti elintarvikepuutetta?

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo ruokapula oli kautta euroopan. ja kapinatkin muuten alkoi läpi euroopan. venäjän hässäkkä lienee kaikille tuttu.

liekkö selvää että saksan laivasto nousi kapinaan, samoin osa asevoimista.

ranskalaiset sen verran hässäköi ettei niitä voinut enää hyökkäykseen komentaa, puolustamaan suostuivat jos ruokaa oli.

eli kyllä sillä elintarvikepulalla oli samat vaikutukset kaikkialla. se radikalisoi porukkaa.

suomessa tietysti ongelmana oli hallituksen kyvyttömyys organisoida asioita. poliisit oli tsaarin nimittämiä joten niitä ei hirvittävästi kunnioitettu. kerenski taas valkoisen hallituksen teki joten sekin aika heikolla mandaatilla puuhas. ilman tsaarin kenraaleja + upseereja ois jäänyt yksin.

tietty valtio ja maanpetoksesta pitää tuomita. se oliko suojeluskunnat tai punakaartit niitä on näkemys kysymys. yksi mikä täysin kiistatta oli, jääkärit, tais aika vähillä tuomioilla päästä.

kummalle puolelle sinä olisit asettunut?
1915
- ruotsinkielinen ylioppilas -> jääkäri
- upseeri tai työtön -> tsarin armeija

1916-17
- työläinen, kannatit demokratiaa -> punainen
- maanomistaja, tsaari tai saksan keisari -> valkoinen

1918
- asuit kaupungissa -> punainen
- asuit maaseudulla -> valkoinen

toi on aika karkee. pitäs tehdä kunnollinen. lukasin muutaman kirjan aiheen tiimoilta kun siitä ny vaahdotaan.
- Kenraali Nenosen elämänkerran
- Kenraali Osch elämäkerran
- Punakaartilaisen päiväkirja
- Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta? Jääkäreiden tuntematon historia

toi viimene oli informatiivisin. tosin oli siinä sivujakin miltei 900.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Maaliman focus oli kuitenkin länsirintamalla.

Saksa rahoitti Venäjän kommunistisen vallankumouksen Leninin kautta ja perustipa vielä jihadistiarmeijankin pyhine sotineen arabimaihin ja Afrikkaan.

Saksalaisetn keksintöähän oli myös myrkyllisten kaasujen käyttö sotatoimialueilla.

Suomen punakapinan ja vallankumouksen yrityksen historiasta on oltu todellisten tapahtumien suhteen kovin vaitonaisia - syystä tai toisesta. Ehkä kommunistien painostama suomettuminen antaisi selkosyyn 1900-luvun historiankin rehelliseen esiin tuontiin.

Suomelle naapuurussuhde itään oli kehno kommunistien painostaessa maata vuosikymmenien ajan.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen Vastaus kommenttiin #4

mä luulen et kaikkien tahojen etujen mukaista oli vaieta todellisuudesta. saksa nimittäin oli todellinen infosodan pioneeri.

- irlannin vallankumous, joka lietsottiin mutta ei tuettu, kapinalliset päätykin sitten hautaan.
- jääkärien koulutus suomeen.
- suurin ja kaikkein pahiten vaiettu, lenin. en muista paljon sen tukeminen saksalle maksoi mutta summat oli kokonaan toista luokkaa kun suomeen syydetyt rovot.

- kenenkään etuja ei ajanut noita käydä pöyhimään. kommunisteille oli pyhäin häväistys väittää että palvottu lenin oli saksan rahoittama sätkynukke.
- yhtä vähän oikeistolla oli halua sodan jälkeen (kun länsivallat oli voittanut) tunnustaa että jääkäreiden johtoportaan agenda oli saada suomi saksan vasallivaltioksi jossa demokratia oli kirosana.
- sekin että jääkärit yritti murhata mannerheimin koska ryssän kenraali, on aika vähän mainostettu tapahtuma.

- sakut loppujen lopuksi onnistui aika hyvin venäjän tuhoamisessa. englannin suhteen menestys oli heikompi, ehkä siksi etteivät tajunneet imperiumin reunoja lietsoa kapinaan. kykyjähän niillä olisi luullut olleen kun huomioi irlanninkin onnistumisen.

nyt muuten tuli mieleen mielenkiintoinen seikka. sekä suomessa että irlannissa oli tuoreessa muistissa jättimäinen nälänhätä joka tappoi suuren osan väestöä. se ehkä hiukka kapinaherkkyyttä lisäsi kun alkoi leipä vähetä.

viimesessä historia lehdessä todettiin että suomalainen leipäannos oli 160g päivä. mitä kalorilaskureita katoin, 450 kcal. noin 25% päivätarpeesta. kaikilla ei ollut sikaa tai kanoja joita teurastaa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #5

Et viitsisi Auvo kirjoittaa tuolla kakaramaisella nettikirjoitustyylillä. Kiitos muuten kommentoinnistasi.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Tuohon sotaan osallistuneet jo edesmeneet sukulaiseni puhuivat kuitenkin kapinasta - heitä oli molemmilla puolilla. Venäläisten aseistariisumiset olivat hyvinkin paikallisia tapahtumia kun taas kaartien toimintaa oli lähes joka paikkakunnalla.

27.1.1918 on synkkä päivä historiassamme: punaiset ja valkoiset taistelivat Kämärällä, valkoiset sekä venäläiset Hulmissa ja Punakaarti aloitti kapinan. Aiemminkin oli toki kahakoitu ja esimerkiksi Viipurissa tsaarin armeijan puolalaiset ja venäläiset olivat napit vastakkain.

Monesti väitetään, että 1917 suomalaiset olivat jakautuneet kahtia, mutta itse kansalassodassa suurin osa suomalaisista ei kuulunut valkoisiin tai punaisiin. Punaisia oli noin 80 000, joista rintamalle joutui 35000. Valkoisia oli vähemmän.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Pitää paikkansa, että vain pieni osa suomalaisia oli mukana sisällissodassa. Niin punaisella kuin valkoisella puolella. Sympatisoinnit on erikseen.

Eikä sota ollut täydellistä luokkasotaa. Esimerkiksi torppareita ja näiden poikia taisteli yhtä paljon kummallakin puolen rintamaa. Työmiehiä oli valkoistenkin riveissä, ja herroja kapinallisten. Varsinkin herrassosialisteja punajohdossa.

Paljon puhutaan siitä kuinka punaisia sorrettiin monella tapaa sisällissodan jälkeen. Näin tehtiin ja liiankin kanssa. Mutta pahoin kohdeltiin työmailla työtoverien toimesta valkoisten puolella taistelleitakin. Tästä kannattaisi jonkun historioitsijan tehdä oikein tutkimus.

Toimituksen poiminnat