Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944

”Hävittäkää Helsinki!” oli Stalinin käsky helmikuussa 1944 kaukopommitusilmavoimien (ADD) komentajalle. Tarkoitus oli massiivisilla terroripommituksilla sivilikohteisiin saada Suomi antautumaan ehdoitta.  Pääkaupungin hävitystä yritettiin kolmeen eri kertaan 6.2.- 26.2. Yllättävän vähin vaurioin ja hengenmenetyksin selvittiin olihan viimeisen hyökkäyspäivän (yön) aikana suoritettu lähes 900 pommituslentoa raskain pommikonein.

Valvontakomissiolle oli täydellinen yllätys kun saapuivat välirauhan solmimisen jälkeen Helsinkiin, että kaupungin hävitys oli jäänyt pahasti kesken.

Mikä sitten esti suuremmat tuhot? Radiotiedustelu onnistui ennakoimaan pommitusten ajankohdan. Väki saatiin ajoissa pommisuojiin. Punalentäjien ammattitaito ei ollut yöpommituksiin riittävä. Pommituksiin osallistuneet lentäjät liioittelivat raskaasti pommitustensa tuhoja. Suurin osa pommeista putosi mereen tai muualle kaupungin ulkopuolelle. Vain 10 prosenttia osui rakennetulle alueelle.

Vangittu desantti lähetti suomalaisten toimeksiannosta väärää tietoa pommitusten johdolle. Lentäjien hämäämiseksi sytytettiin halkopinoja ja muita tulia palamaan kaupungin ulkopuolelle. Saksalainen moderni yöhävittäjäosasto Malmilla tuki puolustusta.

Tärkein tekijä torjunnan onnistumisessa oli kuitenkin ilmatorjunta. Se ampui niin taajaan sulkuja, että venäläislentäjät pudottivat pomminsa jo ennen kohdettaan. Ammuspulaa ei tuolloin kärsitty. Torjuntatulta ohjattiin Saksasta saadulla uusimmalla tutkatekniikalla.

Kannattaa huomioida, että valonheittimiä hoiteli erikoisryhmä, valonheitinlotat.

Näissä helmikuun lentopommituksissa kuoli 151 henkilöä, ja asuinrakennuksia tuhoutui täysin 109 kappaletta. Nämä ovat täysin olemattomia tuhoja verrattuna liittoutuneiden saman suuruusluokan pommituslentoihin Saksan kaupunkeihin. Tosin brittien ja amerikkalaisten koneiden pommikuormat olivat suurempia.

Mahtoivatko suomalaislentäjät suorittaa sotien aikana yhtään terroripommituslentoa siviilien asuttamiin venläiskyliin tai kaupunkeihin? En usko!

Englannin pääministeri Churchill on todennut sodan jälkeen omista ilmavoimistaan, että harvoin niin monet ovat olleet kiitollisuuden velassa niin harvoille. Tätä sanontaa voidaan hyvin lainata koskemaan myös Helsingin ilmatorjuntaa talvella 1944.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset

PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu