PerttiRampanen

Suomi lahjapakettina Stalinille

  • Talvisodan taistelijoita
    Talvisodan taistelijoita
  • Lemetin motin sotasaalista
    Lemetin motin sotasaalista

Puna-armeijan hyökättyä Suomeen marraskuun lopulla piti maamme paketoitaman Stalinille 60-vuotislahjaksi 21.12.1939. Pakettinarut katkeilivat pahasti, eikä lahjan antamisesta tullut kerrassaan mitään. Päinvastoin! Suomalaiset alkoivat "paketoimaan" venäläisiä sotilasjoukkoja monissa paikoin rintamaa - pitävin nyörein.

Pekka Parikan "Talvisota"-elokuvassa toteaa kauhavalaisten komppanianpäällikkö, että "meiltä voidaan kyllä vaatia pitäjäkaupalla maata, mutta paha on sitä tulla ottamahan". Niinpä!

Laatokan pohjoispuolen mottitaisteluista kertoo neuvostosotilaan kokemuksena Anatoli Gordijenko kirjassaan "Kuoleman divisisoona". Hyytävää luettavaa! Kirjoittaja ei säästele puna-armeijalaisten kärsimysten esiin tuomista, ja kritikoi voimakkaasti omaa sodanjohtoaan. Lemetin motissa piti taisteltaman viimeiseen mieheen. Apua kyllä luvattiin, mutta sitä ei koskaan tullut.

Voitte kuvitella kuinka pahassa jamassa punasoturit olivat kun ruoaksi piti vuolla hevosen kavioita ja keitellä nahkavyönsä pätkiä!?

Suuria kärsimyksiä oli suomalaisillakin, mutta nämä ainakin tiesivät minkä vuoksi taistelivat. Vihollista ei haluttu päästää maamme herraksi. Bolshevismin kauheudet kyllä tiedettiin. Toisin oli puna-armeijalaisilla, jotka joutuivat useasti pohtimaan minkä vuoksi palelivat ja näkivät nälkää Suomen korpimetsissä. Heidät oli valheellisella propagandalla saatu kyllä innolla sotaan, mutta into laantui pian kovaan vastukseen, lumeen ja pakkaseen.

Talvisodassa taisteli Suomen puolesta myös aatteellisia kommunisteja. Vain harvat vasemmistolaiset ymmärsivät Hitlerin ja Stalinin liittoa, ja Neuvostoliiton brutaalia hyökkäystä siviilien terroripommituksineen. Pahimmat kommunistit oli teljetty turvasäilöön.

Terijoella odottelivat toiskertaisen maanpetturin Otto Wille Kuusisen kansanarmeijan joukot turhaan Helsingin paraatiaan. Itse Kuusinen ei kai muuta kuin käväisi Terijoella. Ei tullut miehestä Suomen punajohtajaa - ei tälläkään kertaa.

Talvisotaan lähdettiin Sillanpään marssilaulun sävelin. (Taustamusiikin antoivat vihollisen tykit.)

https://

***

Pistän liitteeksi Taipaleen komppanianpäällikön Yrjö Jylhän riipaisevan runon. Hänen sota-ajan runonsa ovat soturi-runoilijan nimen mukaisesti jylhää luettavaa - ylittämätöntä sotalyriikkaa.

KOTIIN

Se miekkonen, se loman sai,

vaikk´ onkin meistä nuorin,

ja kiirehti jo, tottakai,

luo rakkaan äitimuorin.

 

Siis terve matkaan, näkemiin!

Sanoin ja kättä pistin:

Näin urotyös se palkittiin,

ja kohta saat myös ristin.

 

Niin valmistui hän lähtemään,

kun kuultiin pahemmasta:

nyt vastaiskuun lähdetään -

lomalle sitten vasta.

 

Niin riennettiin taas taisteluun,

myös kärkimies, se nuorin.

Nyt nukkuu lailla monen muun

hän alla tähtikuorin.

 

Sait kaiken minkä lupasin,

kun sulle kättä pistin:

kotiisi pääset sittenkin

ja siellä saat myös ristin.

 

Yrjö Jylhä

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Niinpä, ja kaikki tämä annetaan vieraan käsiin laukaustakaan ampumatta, vapaaehtoisesti!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Nyt ei oikein kommenttisi avautunut minulle! Selitäpä hiukan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset