*

PerttiRampanen

Pakkoluovutettujen alueidemme palautuksesta

  • Pakkoluovutettujen alueidemme palautuksesta

Lienee selviö, että Venäjän nykyjohto noudattaa Stalinin (Molotovin?) tunnettua sanontaa, että tuumaakaan ei omaa valtioaluetta pois luovuteta. (Mutta vaaksan voi aina halutessaan vieraalta viedä?) Ei myöskään meidän  pakkoluovutettuja alueitamme, jotka sodalla, ja suuren osan pelkkänä poliittisena saneluna meiltä ryöstivät.

Mutta maailma muuttuu, joskus hyvinkin nopeasti. Näin kävi kolmisenkymmentä vuotta sitten. Niin voi käydä uudelleenkin. Venäjällä johto vaihtuu, ja/tai valtio pirstoutuu edelleenkin. Silloin syntyy varmasti momentum aluepalautuksellekin. Asiaa ei pidä päästää lipeämään silloin  käsistä kuten presidentti Koiviston aikana tehtiin. Ellei palautuksena saada koko pakkoluovutettua aluetta , niin toivottavasti edes osa Karjalankannasta.

Tuota hetkeä ei edesauta se, että maamme eräät kansalaiset ja järjestöt tuovat esiin kyseisen alueen palauttamisen tarpeettomuutta. Tämä antaa itänaapurin johdolle kummallisen viestin, ja mahdollistaa näille kielteisen asenteen syvenemisen jo ennakkoon.

Eräskin henkilö kommentoi paikallislehdessä, että olisi tyly teko Venäjän johdolta, jos se nyt palauttaisi Karjalan!? Koko Suomi menisi siitä kuulema sekaisin. Miksi menisi? Miljoona evakkoa tai näiden lasta mukamas syöksyisi heti tapellen pyykittämään vanhoja asuin- tai omistusmaitaan. Miten niin? Tottahan mahdolliseen rauhanomaisesti neuvoteltuun aluepalautukseen laadittaisiin monia erilaisia lakeja ja säädöksiä, ja asiaa hoidettasiin pitkäjänteisesti. Useamman vuoden periodilla. Eihän toki palautus olisi mikään helposti hoidettava asia.  Neuvottelut Venäjän johdon kanssa esimerkiksi.

Yleensä mille tahansa valtiolle alueensa menetys on paha asia, mutta Suomelle näyttää olevan ylikäymätön  ongelma menetetyn alueen mahdollinen takaisinsaanti!?

Olisi se kummaa, jos paluuta entiseksi Suomen valtioalueeksi, ja mahdollista vanhoille kotipaikoille muuttamista, ei pystyttäisi hoitamaan järjestyneesti ja laillisesti, kun yli 400 000 evakkoakin asutettiin nopealla aikataululla kanta-Suomeen sotien jälkeen!?

Monet evakoista ja näiden lapsista eivät haikaile paluuta. Ei edes käyntiä alueella. Mutta miksi toisin ajattelevat eivät saisi paluumahdollisuutta mielessään ylläpitää? Keneltä se on pois?

Eikö Karjalaan kotitalon raunioille ja muille muistorikkaille paikoille matkustaminen, kirkkojen kunnostus ja hautausmaiden hoito olisi mielekkäämpää jos alue kuuluisi jälleen valtioalueeseemme? Vierailut nykyasujaimiston luona ovat varmasti antoisia, ja  siellä asuu paljon mukavia ihmisiä. Ovat mielissään kun paikkakunnalle pyyhkäisee bussilasti suomalaisia lahjoineen. Mutta eivät nämä ole este mahdolliselle palautukselle. Monet venäläisistä tuskin pitäisivät pahana Suomen kansalaiseksi liittymistä, niin huonosti Moskovasta tuota periferiaa  taloudellisesti kohdellaan.

Mitähän ajattelevat sodan kokeneet, vielä elossa olevat veteraanit, kun kuulevat, että heidän aikoinaan verellään puolustamansa alueet, jotta niitä ei vainolainen valtaisi, ovatkin tänä päivänä arvottomia. Kymmenin tuhansin sankarihaudoissa lepäävät sotien uhrit olivatkin täysin turhia. Puolustettiin isänmaan arvotonta kamaraa!?

Aluepalautuksesta ei toki ole tarpeen joka päivä muistuttaa, enkä sitä olisi nytkään tehnyt ilman mainitsemaani lehtikirjoitusta, mutta propagointi alueiden arvottomuudesta ja palauttamisen tarpeettomuudesta ei ole mistään kotoisin. Ei varsinkaan näin itsenäisyytemme juhlavuonna.

Venäjän johdolta olisi ollut kaikkea muuta kuin "tyly teko", jos olisivat luovuttaneet juhlavuoden valtiollisena lahjana osan Karjalaa takaisin.

Valkjärveläisen evakon poika

Pertti Rampanen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Sanovat, ei kannata ottaa.
Mitäpä tapahtuisi jos saisin kilometrin pätkän Kirjavalahden perukasta?

Ensiksi menisin pankkiin. Siellä johtaja ottaisi minut ystävällisesti vastaan, tuotaisiin kahvit ja konjakit. Juteltaisiin niitä näitä naisista, vaikka koko päivä. Allekirjoittaisin luoton miljoona euroa. Johtaja sanoisi lähtiessä että sano vaan kun tarviit lisää.

Sitten tilaisin netistä mustan uusimman Mersun, palkkaisin joutilaan sukulaispojan kuskiksi. Sitten lähtisimme tiluksille Karjalaan. Menomatkalla ostaisimme Sortavalasta armenialaista konjakkia auton jääkaapin täyteen.

Kaavoittaisin alueen, teiden ja sähköverkon suunnittelu ja toteutus. Kaikki tämä maksaisi mutta alue koko ajan jalostuisi, sen arvo karvaisi moninkertaisesti sijoituksiin verrattuna.

Kirjavalahden pohjukkaan luodattaisiin laivaväylä, sataman ja hotellin ja kasinon suunnittelu ja toteutus yms. Tonteille voisi rakentaa loistohuviloita. Niitä voisi alkaa myydä ja muutkin sijoitukset akaisivat tuottaa.

Vai ei kannattaisi!
Maapohja rikkauksineen olisi takuuna lainoille, rahaa olisi käytettävissä miljardeja. Vai ei kannattaisi ottaa Karjala takaisin?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Sinähän Leo suunnittelit jo pitkälle tulevaisuuden varalle. Hyvä!

Alueella on suuri arvonsa, vaikka sen kehittämiseen ei laitettaisi heti senttiäkään. Ei valtio, eikä yksittäinen kansalainen. Yksinomaan puustoa on miljarditolkulla, vaikka metsiä olisikin osin ryöstöhakattu. Metsämaapohjalla on välittömästi oma arvonsa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen aina ihmetellyt argumentteja, joiden mukaan Karjalaa ei pitäisi ottaa vastaan, koska sen jälleenrakentaminen tulisi liian kalliiksi.

Ensinnäkin vaikka valtio ei tekisi asian hyväksi mitään, niin alue ei suinkaan taantuisi nykyisestään, kun monet yksityiset alkaisivat sinne rakennella. Sikäläiset nykyiset asukkaat kokisivat tilanteen joka tapauksessa paranevan, ei huonontuvan.

Toiseksi, kaikki investoinnit, mm. infrastruktuuriin, ovat rahan kiertoa kansantaloudessa. Se korottaa BKT:ta eikä se raha minnekään häviä. Se kilahtaa laskutuksena enimmäkseen suomalaisille urakoitsijoille.

Ja kolmanneksi kaikkein oleellisin: kaikkea ei voi mitata rahassa. Ei sitä silloinkaan tehty, kun siirtokarjalaiset asutettiin nykyrajojen sisällä. Päämäärä oli tärkeämpi asia kuin raha.

Monilla on myös virheellinen käsitys siitä, että Suomeen tulisi yhtäkkiä "miljoonien venäläisten" vähemmistö. Oma arvaukseni olisi noin 200.000 aluksi. Osa muuttaisi Venäjälle jo alkuunsa ja lopuista valtaosa kuolisi pois parinkymmenen vuoden sisällä joka tapauksessa. Osa nuoremmista assimiloituisi Suomeen ongelmitta.

Ja viimeiseksi pitää muistaa alueen arvo metsäteollisuudelle, maataloudelle sekä turismille. Laatokan rannat houkuttelisivat matkailijoilta kaikista maailman ääristä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Lisäisin Juha noihin arvoihin Karjalan koskien vesivoiman.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus Pertti Rampanen. Minä olen myös pitkään ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka julistavat meiltä riistetyt Karjalan, Kuusamon, Sallan alueet arvottomiksi tai jopa negatiivisen arvoisiksi. Petsamon aluetta en sentään ole nähnyt kenenkään tuulihatun sanovan arvottomaksi. Tällaiset alueiden arvottomuutta julistavat kirjoitukset tekevät maamme alueiden ryöstäjille helpommaksi pitää alueita hallussaan. Myös alueiden sotilaallinen merkitys on nykyisin paljon vähäisempi kuin 1900 - luvun ensimmäisellä puoliskolla. Asetekniikan kehitys on johtanut siihen, että Pietari, niin kuin mikä tahansa maailman kaupunki, voidaan tuhota mannertenvälisellä ohjuksella tai risteilyohjuksella tuhansien kilometrien päästä itse kohdetta. Jo 1960 - luvulla amerikkalaiset sukellusveneet päivystivät Göteborgin edustalla Polaris - ohjuksineen valmiina tekemään niillä iskun Leningradiin mahdollisen sodan syttyessä Neuvostoliiton ja Yhdydvaltojen välille,ei siihen Karjalan kannasta tarvittu. Jokainen joka on liikkunut Kannaksella tai Laatokan Karjalassa ei voi olla vaikuttumatta alueiden luonnon kauneudesta. Mitään Laatokan tai Vuoksen vertaista ei löydy koko Euroopasta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Otit Matti esille Petsamon alueen arvon. Se yksinomaan olisi suunnaton: turismi, Jäämeren kalastus, mahdollinen öljynporaus ja kaivostoiminta sekä pohjoinen jäätön satama.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen Vastaus kommenttiin #11

Muistin kyllä Suomenlahden saaret ja niiden huikeat luontoarvot Juha. En vain halunnut liikaa kehua Karjalaa, etteivät muiden seutujen asukkaat tulisi kateellisiksi. Suursaarihan oli jo ennen toista maailmansotaa kehittymässä huomattavaksi turismikeskukseksi. Vielä voisi mainita Tolvajärven harjumaisemat, jotka ovat vähintään Punkaharjun luokkaa, Sortavalan edustan saariston ja vuonomaisemat, Vätikön hiekkarannan Jaakkimassa ja "last but not least" Kuusamon upean Paanajärven (,jota siis ei saa sekoittaa samannimiseen Vienankarjalan paikkakuntaan.) Viipuri yksinään olisi monen messun arvoinen. Se on rappeutuneenakin uskomattoman hieno kaupunki.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Jälleenrakentamiseen tarvittavaa rahaa ei oteta keneltäkään pois tai lainata, se tulee olemaan uutta rahaa jonka yksityiset pankit luovat tarpeen mukaan.

Itä-Saksan liittämisestäkin kirjoitettiin miten se tulee maksamaan satoja miljardeja. Varmaan maksoikin, mutta nyt kokonainen Saksa on Euroopan rikkain.

Karjalan palautuksesta seuraisi parinkymmenen vuoden nousukausi ja täystyöllisyys.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Loistava kirjoitus Pertti Rampaselta ja erinomaiset kommentit Leo Miralalta, Juha Kuikalta ja Matti Karjalaiselta. Olen tismalleen samaa mieltä kanssanne! Karjalassa, Sallassa ja Petsamossa on luonnonrikkauksia ja niiden hyödyntäminen ja infrastruktuurin kuntoonsaattaminen toisi kosolti taloudellista aktiviteettia ja työtä Suomeen ja kasvattaisi bruttokansantuotettamme. EU:lta tulisi tuohon tukea avokätisesti. Luovutettujen alueiden saattaminen taas nykyaikaan tulisi olemaan Suomen suuria menestystarinoita.

Olen samaa mieltä kuin Juha, että venäläinen asujamisto ei tulisi olemaan ongelma. Sopeutumattomat ja kiihkovenäläiset muuttaisivat pois (Suomen valtio voisi hiukan tukea heitä siinä antamalla lähtörahaa), vanhukset olisivat vaarattomia ja suurin osa nuoresta polvesta olisi pelkästään innoissaan Suomen kansalaisuudesta ja uusista mahdollisuuksista parantaa elintasoaan ja elämäänsä.

Tällä hetkellä asia ei ole luonnollisestikaan ajankohtainen, mutta maailma muuttuu ja Venäjäkin saattaa Neuvostoliiton tavoin hajota osiin, jolloin luovutetuilla alueilla olisi mahdollisuus liittyä taas Suomeen. Tuntuu että Putin on haukkaamassa 70-80-luvun neuvostojohdon tavoin liian suurta palaa kakusta yrittämällä taas epätoivoisesti supervallaksi ja käy kuten edeltäjävaltiolle. Aika näyttää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tällä hetkellä asia ei ole luonnollisestikaan ajankohtainen,"

Periaatteessa asia on aina ajankohtainen, kunnes se on saatettu pois päiväjärjestyksestä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Aivan oikein Juha!

Vaikka alueista ei saataisi koskaan? osaakaan takaisin, niin on kumma suomalainen!, joka jo nyt sanoo, että se ei kannatakaan, tulee kalliiksi (miten mitaten?), eikä ole syytäkään saada takaisin hävityn sodan menetyksenä. Mennyt, mikä mennyt!?

Pekka ilmeisesti tarkoitti, että itse palautushetki, tapahtuman toteutuminen nyt, ei ole ajankohtainen. Mutta asiaa on pidettävä vireillä.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen Vastaus kommenttiin #8

Juuri näin, asiaa täytyy pitää vireillä ja odottaa sopivaa ajankohtaa. Ikävä kyllä se ajankohta ei ole vielä, johtuen Venäjän nykyhallinnosta.

Jeltsinin aikana luovutettujen alueiden ainakin osittainen palautus olisi saattanut onnistua, mutta ilmeisesti valtiojohtomme (erityisesti presidentti Koiviston) passiivisuus ja suorastaan kielteinen asenne vaikuttivat siihen, että otollinen aika meni ohi. Jäädään odottamaan seuraavaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vaikuttaa siltä, että karhua nyljetään jo, vaikka vielä ei ole nähty edes jälkiä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Eikö arvon professorilta (emeritus) muuta kommentoitavaa asiaan löydy?!

Nämä Turun miehet (vrt. Koivisto) ovat olleet, ja ovat, niin kaukana Karjalasta, että alue ei näemmä edelleenkään merkitse heille mitään.

Eiköhän liiketaloudessakin suunnitella tulevaa ja valmistauduta erilaisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin? Tarkkaillaan talouselämän muuttujia. Pidetään asioita ja taloushistorioita mielessä. Tavoitteena hyvä lopputulos. Niin tässä aluepalautusasiassakin on syytä tehdä; näkyy "karhunjälkiä" nyt juuri tai ei. Tulevaisuudessa hyvinkin voi näkyä.

Tämä blogini oli vain vastineena sille erään suomalaisen ajatukselle, ja monen muun, että "jälkiä" palautusasiassa ei tarvitse näkyäkään.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tasan 100 vuotta sitten jokainen taloustieteilijä ja kunnon porvari kannatti Venäjän alaisena pysymistä ulkomaankaupan takia.

Silloin yksikään porvari ei kannattanut itsenäisyyttä. He taistelivat kansalaissodassa vain keisarin vaihtamisen puolesta. Tasavalta ja itsenäisys toisi köyhälistön valtaan.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Eri puolueiden ja toimijoiden suhtautuminen Suomen täydelliseen valtiolliseen itsenäisyyteen ei ollut noin yksinkertainen kuin esität Leo. Sekä porvarillisten puolueiden että sosialistien kannat itsenäisyyteen vaihtelivat pelkästään vuoden 1917 aikana. Pääsääntö näyttää olleen, että se suuntaus, jolla oli enemmistö eduskunnassa kannatti itsenäisyyttä. Asiasta on tyhty monia perusteellisia tutkimuksia. Kannattaa tutustua esimerkiksi Tuomo Polvisen edelleen ajankohtaiseen tutkimukseen Venäjän vallankumous ja Suomi. Yksittäisistä "kunnon porvareista", jotka kannattivat johdonmukaisesti Suomen itsenäistymistä, voisi mainita esimerkkinä Pehr Svinhufvudin.

Toimituksen poiminnat