PerttiRampanen

Sotakorvausten siunauksellisuus teollisuutemme kehitykseen on täysi myytti

  • Sotakorvausten siunauksellisuus teollisuutemme kehitykseen on täysi myytti
  • Sotakorvausten siunauksellisuus teollisuutemme kehitykseen on täysi myytti

Menneinä aikoina sodan voittaneen osapuolen jalous tuli esiin siinä, kuinka hyvin tämä kohteli voitettua vihollistaan. Talvi- ja jatkosodan voittajan esiintyminen Suomea kohtaan oli kerrassaan brutaalia. "Jaloudesta" ei ollut tietoakaan! Järjettömiä vaatimuksia, mahtailua ja jatkuvaa miehityksellä uhkailua. Näin myöskin tässä sotakorvausasiassa. 

 

Sotakorvauksia hoitamaan perustettiin Soteva. Se sai erittäin laajat valtuudet, mutta joutui lähes mahdottoman urakan eteen, sillä niin perusteettomia vaatimuksia ja kaikenlaisia korjaus- ja muutosesityksiä neuvosto-osapuoli jatkuvasti esitti. Tuotteiden materiaalit piti olla "kullasta", ja valmistustoleranssit niin tiukkoja, että sellaisia ei Neuvostoliiton omassa tuotannossa uneksittukaan käytettävän. Lopputuotteen hinnoittelussa sotakorvaustavaran venäläisittäin erinomainen laatu ei tietenkään näkynyt. Toimitukset piti hoitaa sekunnilleen, ja myöhästymisakot ja  -sanktiot olivat aivan käsittämättömiä; vaikka myöhästyminen olisi johtunut tuotteeseen vaadituista muutostöistä!?

 

Sotakorvausten vaikutus maamme työllisyyteen ja mm. metalliteollisuuden kehitykseen on täydellinen myytti. Se oli vain sivistyneempi tapa hävinneen ryöstämiselle. Maamme metalliteollisuus oli kasvanut voimakkaasti jo ennen sotia, ja vieläpä jatkosodan aikanakin. On tuotu julki laskelmia, joissa näkyy metalliteollisuutemme suhteellisen volyymin jopa laskeneen sotakorvausten toimitusaikana. Ilman sotakorvauksia teollisuustuotanto olisi ollut monipuolisempaa. Erittäin ikävä asia oli laivojen toimittaminen ilmaiseksi itänaapurille, kun oma kauppalaivastomme oli kärsinyt suuria menetyksiä sodan seurauksena. Samoin kiskokalusto.

 

Nykyrasitteeksi lasketulla lähes 50 miljardin euron sotakorvaussummalla olisi saatu hyvin paljon aikaan ihan omaehtoisesti. Lisäksi kansan verorasitus olisi ollut huomattavan paljon pienempi. Ja työtäkin väestölle kyllä löytyi sodan runtelemassa maassa. Täytyy olla todella aatteensa sokaisema jos väittää em. rahamäärän heittämisen itärajan yli olleen siunauksellinen asia maallemme millään lailla mitattuna. Kyseistä myyttiä on levitetty vuosikaudet pelkästään poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä.

 

Vaikka Suomelle määrätyt sotakorvaukset ylittivät suhteellisesti Saksalle I-maailmansodan jälkeen määrätyt, maan polvilleen vieneet sotakorvaukset,  ne eivät kuitenkaan osoittautuneet niin tuhoisaksi kansantaloudellemme kuin aluksi näytti. Mutta korvausten kaikkinaista hyötyä ja siunauksellisuutta on aivan turha jankuttaa.

 

Yhdysvalloille, ja lähinnä Englannille, ei varmaan tullut missään vaiheessa mieleen Neuvostoliiton kanssa sotakorvauksistamme neuvotellessaan, kuinka järjettömät määrät teollisuutta, vesivoimaa sekä valtion että yksityisten omaisuutta itänaapuri meiltä ryösti talvisodassa. Monin verroin sen rahamäärän arvosta kuin nyt vaati meiltä vielä sotakorvauksina. Länsiliittoutuneiden mielestä, kuten ei neuvostojohdonkaan, mitään sotaa ei käytykään. Pelkkä  "rajakahakka"!?

 

***

 

Sotakorvauasiasta kannattaa lukea VTT Hannu Rautkallion toimittama teos: "Suomen sotakorvaukset 1944-1952".

Yksityiskohtaisempaa tietoa on saatavissa Ilmari Harkin kirjasta "Sotakorvausten aika". 

Jälkimmäisessä teoksessa lukemista haittaa ikävän tendenssimäinen sotakorvaustuotannon kaunistelu, elettiinhän tuolloin (1971) pahinta suomettumiskautta. Harkihan oli KGB:n holhouksessa ja kuului Suomi-Neuvostoliitto-seuraan.

 

Pertti Rampanen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Asiaan on vaikea ottaa selkeää kantaa.

Kansantaloudellisesti sotakorvaukset olivat katastrofaaliset. Siitä ei ole kahta sanaa.

Mutta jos sinut pannaan pyssyllä uhaten punnertamaan joka päivä sata punnerrusta, niin hauislihaksesi voimistuvat. Ilman sellaista tilannetta hauislihaksesi olisivat jääneet voimistumatta.

Mutta jos olisit voinut käyttää saman ajan ja kapasiteetin johonkin sellaiseen, joka olisi ollut menestymisesi kannalta merkityksellisempää, vaikkapa aivojesi kehittämiseen, niin hauislihasten voimistuminen ei sittenkään olisi ollut siunauksellista.

Suomi joutui sotakorvausten vuoksi tekemään mittavia teollisia investointeja raskaaseen teollisuuteen, joka oli pitkälle 80-luvulle asti Suomen teollisuuden selkäranka. Sellainen teollisuus on kuitenkin luonteenomaisempaa suurvalloille tai suurille maille ja Suomen kaltaisen maan kyseessä ollessa resurssien allokointi olisi todennäköisesti ollut parasta tehdä toisin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Eihän kaikki aivan kultaa tarvinnut olla kun saunaakin kelpasi kuparilauteet Sotevan johtajan kertoman mukaan.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Hyvä näkökulma vaihtoehdoksi usein meillä toisteltuun 'totuuteen'.

Taloutemme silloista kehitystä tulisikin verrata muiden länsimaiden, Ruotsin ja manner-Euroopan vastaaviin. Miten paljon ne ottivatkaan välimatkaa Suomeen saadessaan vapaasti monipuolistaa teollisuuttaan ja laajentaa vientimarkkinoitaan muiden länsimaiden kanssa. Suomi seurasi vähintään 20 vuotta jäljessä.
Osittain vielä tänäkin päivänä maksamme siitä ylimääräistä hintaa, vaikka olemmekin osittain onnistuneet kuromaan välimatkaa kiinni.

Itänaapuri yritti hidastaa Euroopan jäälleenrakentamista ja sen myötä elintason nousua kielteisellä kannallaan Marshall-apuun. Tosin sekin onnistui vain 'itsenäisen' Suomen osalta.
Kuinka paljon se sitten hidasti maamme talouskasvua ja ketkä kotimaisista, vaaleilla valituista poliitikoista olivat osasyyllisiä tapahtumiin. Aiheellinen kysymys, mielestäni.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kiitos kommentistasi! Hyviä lisänäkökohtia.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kyllä se on vähän niin kuin sekä-että... Olen jo perhesyistä perehtynyt asiaan jonkun verran, mutta varsinkin kymmenkunta vuotta sitten, kun kirjoitin Teknologiateollisuus ry:n juhlakirjaa. Sotakorvausten merkitystä metalliteollisuudelle on ihan varmasti liioiteltu, mutta toisaalta korvaukset vaikuttivaat ainakin koulutuksen suuntamiseen Suomessa ja sen aikaisten äijien henkilökohtaisiin suhteisiin. Idänkauppa on vieläkin ja oli varsinkin silloin paljon kontakteihin perustuvaa.

Ponnistus oli todella mittava Suomen puolelta, mutta vanha hokema 300 miljardista dollarista vuoden 1939 kursseihin on sekin vähän kiikun-kaakun. Jokaiselle tuotteelle laskettiin joku arvo, eikä se ainakaan ns. markkina-arvo voinut olla. Eli kyllä siinä kirjanpitokikkailullakin on ollut merkityksensä.

Tarinat niistä korvauksista ovat todella mielenkiintoisia, onneksi niitä on päätynyt myös puolueettomiin kirjoihin. Blogistin mainitsemaa Harkin kirja on tosiaan jo melkein pateettinen.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kiitos kommentistasi!

Tarkoitit kai 300 miljoonaa dollaria vuoden 1938 arvoon?

Mutta nykyrasitteeksi laskettuna sotakorvaustuotanto 50 miljardia euroa on kai suuruusluokaltaan oikeanlainen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Taisi tulla tosiaan nuo luvut sutaistua aika hätäisesti. Eli 300 m dollaria 1938 arvoon. Tuon summman muuttaminen "nykyrahaksi" on kuitenkin mahdoton tehtävä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #8

Kyllä se on asiantuntijoille varmaankin ollut mahdollista laskea, kun tietää sotakorvaustuotteiden tarkan määrän, mitä valmistetut tuotteet tulisivat suurinpiirtein maksamaan tänä päivänä. Karkeana lopputulemana on saatu tuo 50 miljardia euroa.

Sotakorvausten maksuaikaa pidennettiin kahdella vuodella ja nimellisarvoon saatiin v. 1948 alennusta. Näitä neuvostojohdon "jaloja" tekoja jaksetaan ylistää (mm. Harki).
Mitäs luulisitte, jos joku ryöstäisi teiltä 1000 euroa, ja tulee myöhemmin katumapäälle palauttaen jäljelläolevat 100 euroa, kiitättekö ryöstäjää? Ette varmasti!

Siitäkin jaksetaan muistuttaa kuinka sotakorvauksilla saatiin Venäjän kauppa käyntiin ja laajapohjaiseksi. Kyllä kai kauppaa itänaapurin kanssa olisi käyty ilman sotakorvauksiakin!? Heillä oli valtava sodan tuhojen jälleenrakennustarve.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Sotakorvauksena pitirakentaa myös paperikoneitajoita eiennen ollut meillä valmistettu.Ensimmäinen kotimaahan tehty oli Veitsiluodossa 180 cm viiralla.
Taitaapa vieläkin tehdä Kiinassa paperia.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Sotakorvauksena pitirakentaa ...". Niinpä niin, mutta mitä olisikaan rakennettu ilman noita sotakorvauksia? Eurooppaa ja muutakin maailmaa jälleenrakennettiin sodan jälkeen. Hyödyn siitä otti esim. Ruotsi, jonka infrastruktuuri ei ollut kärsinyt sotavaurioita.

Neuvostoliitto kielsi Suomea ottamasta vastaan Marshall-apua. USA auttoi kuitenkin maatamme lähes tuon avun verran eri tavoilla.

Yksi pöytäseuruejuttu, jonka kertoi nuorena poikana kesätöissä Raumalla telakalla ollut. Siellä tehtiin puisia purjelaivoja sotakorvausten osana. Laivat piti varustaa täysin samalla tavalla kuin vastaavat suomalaiset alukset. Niinpä jokaiseen koijaan asennettiin myös koukku. Venäläiset tarkastajat kysyivät koukun syytä. Suomalaiset kertoivat, että merimiehet ripustivat niihin kellonsa. Venäläisten seuraava kysymys oli: Missä kellot? Seuraavana päivänä oli kello jokaisessa koukussa.

Voi hyvinkin olla, että Suomen pelastukseksi tuli ns. Korean sodan buumi yhdessä idänkaupan kanssa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Onneksi valloitettu alue ei ollut suurempi. Rautkallio kirjassaan mainitsee esimerkkinä Unkarin jossa purettiin yli 70 tehdasta ja sitten ylimenokauden jälkeen yritettiin myydä tarkaisin päivän hintaan? Saksasta vanja vei vessanpytytkin monien tehtaitten ohella.
Rautkallion kirja on erittäin hyvä, sen takaa koostumus monesta eri kirjoittajasta, joista voidaan mainita esim. Tauno Matomäki. Kannattaa hankkia tai lainata ko teos.
Toisaalta sotakorvausten tultua toimitetuksi, teollisuuden raskas rakenne oli hankala mukauttaa ns. normaaliin tuotantoon, mutta Neuvostoliiton loputun tarve "kelvollisille" tuotteille johti siihen idänkauppaan bilateraaliperiaatteella ja todennäköisesti kehitti telakkateollisuuden sille tasolle, millä myytiin nämä Karibian risteilijät. Suomi oli luotettava ja tarpeeksi teknisesti kykenevä kumppani vaativalle läntisellekin asiakkaalle.
Sotien aikana kehittynyt aseteollisuus sen sijaan koki kuoliaaksi halaamisen ihan omien myyrien ansiosta samaan aikaan kun Ruotsit Sveitsit ja muut kävivät asekauppaa minkä kerkesivät. 60-, 70-luvulla esimerkiksi Tampellan kevyt kranaatinheitin olisi mennyt alansa huippuna kuin kuumille kiville, mutta ne vientiluvat... Myyrät löytyvät tietystä, jokaisen pääteltävästä suunnasta, joissa on myös kettugenre, finnwatch, sadankomitea jne, kyllä niitä riittää.

Toimituksen poiminnat